Liikennevalojen värit

Alun perin liikennevaloissa oli vain punainen ja vihreä. Myöhemmin parannusten jälkeen lisättiin keltainen valo. Punainen tarkoittaa pysähtymistä, keltaista valmistautumista ja vihreä lähtemistä. Näiden kolmen värin käyttö liikennevaloina liittyy ihmisen visuaaliseen rakenteeseen ja psykologisiin reaktioihin.

 

Ihmisen verkkokalvo sisältää sauvasoluja ja kolmenlaisia ​​kartiosoluja. Tankokennot ovat erityisen herkkiä keltaiselle valolle, kun taas kolme kartiosolutyyppiä ovat herkimpiä punaiselle, vihreälle ja siniselle valolle. Tämän visuaalisen rakenteen ansiosta ihmiset erottavat helpoimmin punaisen ja vihreän. Vaikka keltainen ja sininen ovat myös helposti erotettavissa, silmässä on vähemmän siniselle valolle herkkiä fotoreseptorisoluja, joten punainen ja vihreä ovat silti parhaita värin havaitsemiseen.

 

Liikennevaloja ei ole sijoitettu satunnaisesti

Tieteellinen perusta: Optisten periaatteiden mukaan punaisella valolla on pitkä aallonpituus, voimakas ilmanläpäisykyky ja se on havaittavampi kuin muut signaalit. Siksi vihreää käytetään pysäytysmerkkinä, koska ero punaisen ja vihreän välillä on suurin, joten ne on helppo erottaa (punainen-vihreä värisokeus on vähemmistö). Lisäksi väreillä voi olla myös tiettyjä merkityksiä. Punainen on voimakkain väri, joka ilmaisee lämpöä tai voimakkuutta, ja sitä seuraa keltainen. Vihreä puolestaan ​​sisältää viileyden ja rauhallisuuden konnotaatioita. Siksi ihmiset käyttävät usein punaista kuvaamaan vaaraa, keltaista varoitusta ja vihreää turvallisuutta.